Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

.

Alatalon tila

Alatalon tilanpidolla on jo pitkät perinteet. Tilan selkäranka on maatalous ja maidontuotanto.Tilaa kuvattiin nykyaikaisen maidontuotannon esimerkkitilana vuonna 2017 valmistuneessaa MTK-Joroisten juhlakirjassa MTK-Joroinen ja 100 vuotta elämaa maaseudulla, josta olemme lainanneet oheisen kuvauksen maitotilallisen arjesta.

Petri ja Pirkko Natusen tila Maavedellä alkaa olla iskussaan tulevaisuuden haasteita
varten. Kahden robotin, noin 125 lypsävän ja 125 muun karjan kompleksia
on hiottu viime vuodet jokaista yksityiskohtaa myöden.
– Ei tätä päivässä eikä kahdessa tehdä, vaan hyvä tulos on vuosien suunnittelun
ja kokemuksesta oppimisen tulos, sanoo Petri Natunen.
Iso navetta tuottaa vuodessa noin 1 300 000 kiloa maitoa eli 3 500 kiloa päivässä.
Tämän mahdollistamiseksi eläimet syövät rehua 11 tonnia joka päivä. Navetassa
työskentelee isäntä, emäntä ja yksi työntekijä. Lisäksi yksi on ulkotöissä

Natuset saivat tilan haltuunsa 1998 sukupolvenvaihdoksessa ja jo seuraavana
vuonna laajensivat navettaa 40 lehmän verran. 2008-2009 valmistui uusi puoli ja
kaksi robottia tuli hoitamaan lypsämisen.
Natusilla koettiin tässä vaiheessa nykytilanpidolle erikoinen tapaus. Linjaushan
on pitkään ollut se, että tilallisista ainakin toinen, jollei jopa molemmat suuntaavat
myös tilan ulkopuolelle töihin toimeentulon takaamiseksi. Laajennuksen
myötä Natusilla Pirkko lopetti lastentarhaopettajan työt ja tuli kokopäiväiseksi
maatilan hommiin.
Maatilan pito nykyaikana on monialaista tieteiden harjoittamista ja tulos näkyy
heti tuottavuudessa. Toiminta on automatisoitua ja sitä seurataan jatkuvasti tietokoneilla.
– Johan se näkyy siinäkin, että kun minä aloitin nämä hommat niin lehmän keskipaino
oli 500 kiloa, nyt se on jo 700 kiloa. Hiukan harmittaa, kun nuo alkuaikojen
laajennukset ovat käyneet hiukan ahtaiksi, tuumii Natunen.


Käynti navetassa osoittautuu valaisevaksi. Ennen navettaan menoa puhdistaudutaan
ja pukeudutaan asianmukaisesti. Pakkasaamuna navetassa on viileähköä, ilma on
raikas ja hajujakaan ei paljon ole.
– Hyvä ilmanvaihto ja viileät olot pitävät kosteuden poissa ja eläimet ovat terveempiä.
Lehmät kulkevat irrallaan ja käyvät syömässä ja robotilla lypsyllä oman halunsa
mukaan. Robotti houkuttelee lehmiä tarjoamalla herkkupaloja lypsyn päätteeksi,
isoista maitomääristä se antaa ekstra-annoksen. Herkkupalat ovat ilmeisen suosittuja,
koska vierailun aikana eräskin lehmä rouva käy tyrkyllä koneelle useammankin
kerran namitoivossa. Turhaan tosin, koska kone lypsää aikataulun mukaan.
Tietokone seuraa robotilla kävijöitä ja hälyttää, jos joku viipyilee liian kauan
tai jos maidossa on vikaa, joka vaatii tarkempaa tutkimusta.

Navetassa on tilaa liikkua ja mukavat pehmustetut makuupaikat joilla lehmärouvien
kelpaa kulutella iltapäivää. Syömässä voi piipahtaa aina halutessaan navetan
länsilaidalla, jossa on aina tarjolla rehua.
– Rehun merkitys tuottavuuteen näkyy heti. Panostamme paljon ravinnon optimointiin,
esimerkiksi liikaa valkuaista ruuassa laiskistaa lehmät ja lypsäminen ei
niin kiinnosta, liian vähän taas vähentää suoraan maidon määrää.
– Pari vuotta olemme testailleet maissin vaikutusta. Oppia tähän on saatu eurooppalaisilta
virkaveljiltä, jotka vannovat maissin nimeen. Hyviä tuloksia olemme
saaneet, maissin lisääminen rehuun kasvatti välittömästi maitomäärää kahdella
kilolla per lehmä, kun maissin anto loppui, niin tuotanto laski saman määrän,
Natunen vertaa.
Maissin kasvatus suomalaisissa olosuhteissa on kalliimpaa ja työläämpää kuin
viherrehun, mutta Natusessa se on koettu kannattavaksi ja sitä tullaan jatkossa
lisäämään.
Eläimille tarjottava rehu on tarkkaan mietitty seos erilaisista osasista. Apuna
ruuan kasaamisessa käytetään ravintoneuvojia ja tuloksia seurataan tiiviisti. Automaattiruokinnasta
Natuset luopuivat muutama vuosi sitten lähinnä sen monimutkaisuuden
vuoksi. Eläinmäärien kasvaessa automaation edut häviävät haitoille.
Nyt ruoka ajetaan traktorilla suoraan navettaan siististi kasaan ruokintapöydälle
taakse ja sitä on tarjolla koko ajan.
– Kun rehuntarve kasvaa niin sen kylvö, kasvattaminen, korjuu, sekoittaminen ja
jako eläimille on monimutkainen paletti. Rehua tarvitaan joka päivä noin 11 000
kiloa.

Robotista maito siirtyy keruulinjalle. Se erottelee viallisen maidon heti, esimerkiksi,
jos maidossa on verta, tai muuta asiaan kuulumatonta, ja antaa hälytyksen
hoitajille tarkastaa tilanne. Hyvä maito kulkee putkia pitkin 10 000 litran säiliöön,
jonka maitoauto hakee joka toinen päivä. Säiliön tyhjennyksen ja sen, sekä
putkiston automaattisen pesun ajan maito kulkeutuu varasäiliöön. Puhdistuksen
päätteeksi varasäiliö tyhjentyy tankkiin ja sekin saa perusteellisen pesun.
Lehmien terveydenhoito on tarkkaa. Tilalla käy kuuden viikon välein eläinlääkäri
tarkastamassa hedelmällisyysasioita ja muita perusterveyteen liittyviä seikkoja.
Akuuttitarpeissa kutsutaan paikalle kunnaneläinlääkäri. Pirkko Natunen hoitaa
siemennyksen nykyisin itse ja myös sorkkavaivat osataan hoitaa oman väen voimin.
– Pyrimme jalostamaan hyviä eläimiä. Meillä on jo vuosikaudet ollut oma säiliö
siemenille ja hyvä valikoima kerättynä. Netissä on nykyään isot valikoimat tarjolla
ja toimitus ovelle asti. Pirjo tykkää siellä shoppailla.
Käytäntö on se, että niin sanotut ykkösluokan eläimet astutetaan kannan jalostamiseksi
valikoiduilla ”tyttösiemenillä”, kakkosluokka voidaan sitten siementää
hiukan sattumanvaraisemmin, vaikka tuloksena on tyttöjä ja poikia. Kolmosluokka
kasvatetaan lihakarjaksi.
Meillä on omaan käyttöön kasvamassa lypsäviä ja sitten myös lihakarjaa kasvamassa.
Sonnipojat muuttavat heti muualle, mutta pari vuotiaille hiehoille on tarjolla
vielä sen verran hyvä hinta, että kasvatamme ne täällä.
Navetasta löytyy myös eristystilat sairaille eläimille sekä valoisa lämmitetty tila
poikiville lehmille sekä pikkuvasikoille.
– Jokainen kuollut eläin on pahasta. Pyrimme siihen, että hyvällä alulla ja asiantuntevalla
hoidolla kaikista kasvaa tuottavia eläimiä.


Petrin suunnitellessa navettaansa oli urakoitsija murissut tuhlauksesta rakentaessaan
hakkeella toimivaa lämmitysjärjestelmää pikkuvasikoille, Petrin suunnittelemasta
ulkopihatosta hän tyrmistyi täysin.
Pikkuvasikat nimittäin siirtyvät hiukan kasvettuaan ulkopihattoon, joka Suomessa
on vielä vieraampi käytäntö. Pihatto on kylmä, ruokintapaikkojen alla on lämmitys
ja ruoka ja juoma pysyvät sulina. Ruokintapöydällä on aina evästä ja tilaan
juoksee 17 asteinen juomavesi. Pihatossa on rintarinnan tulevia lypsäjiä ja lihakarjaa.
– Nuha, yskä ja muut perinteiset lehmien talvivaivat ovat vähentyneet huomattavasti
aikaisemmista ajoista, iloitsee Petri.
Montaa viikkoa ei Petri ehtinyt uudesta mallista iloita ennen kuin eläinsuojelutarkastaja
kaarsi pihaan. Oli tullut ilmoitus eläinten palelluttamisesta.
– Äkkiähän se asia oli selvitetty ja nykyisin harvemmin asiaa ihmetellään. Onhan
naudalla paksu ja hyvin eristävä turkki, ei se kylmää pelkää. Entisaikojen kosteat
ja umpinaiset navetat olivat hankalampia.

Robottinavetta on iso kustannustekijä, riippuen olemassa olevista ja mahdollisesti
käytettävistä entisistä rakennuksista, sen hinta on noin 500 000-700 000
euroa. Kustannusten kuolettamiseksi ja kiinteistä ylläpitokuluista selviytyäkseen
täytyy eläinkanta olla mahdollisimman terve ja tuottava. Hyvä hoito näkyy suoraan
maitokiloissa.
Suuntaus on ollut se, että pienet navetat lopettavat tai yhdistyvät. Käytössä on
myös eri malleja osuuskunnista ja yhtymistä, joilla muutokset toteutetaan. EU
suosii suurtuottajia ja ottamalla riskejä ja tekemällä kovasti töitä on maidontuotannolla
Suomessa varmasti myös tulevaisuus.
Tässä Natunen näkee tärkeänä edunvalvontatyön maataloudessa ja on mukana
sekä MTK:ssa että monissa muissa tuottajien eturyhmissä.

(Lähde:MTK-Joroinen 1917-2017 ja 100 vuotta elämaa maaseudulla, 2017, Päivi Anias)